Työmotivaatiosta 2, Onko sinulla aikaa lukea tämä?

Motivaatio yksin ei ole mitään, vasta sitoutuminen on toimintaa. Motivaatio voi olla myös on sitä, että kauheasti touhutaan, mutta mitään ei saada aikaan. Miksiköhän alkoi hymyilyttää? Koska tuli mieleen se henkilö joka oli myöhästymässä töistä ja joka juoksi työntäen polkupyörää vierellään. Ei vaan ehtinyt hypätä polkupyörän päälle. Pitäisikö sille hymyillä – vai itkeä?

Monilla työpaikoilla kiire on jatkuvasti läsnä. Projektit, töiden jatkuva priorisoiminen, työnteon pirstaleisuus lisääntyy, konkretia alkaa hävitä ja tilanne alkaa vaikuttaa työilmapiiriin. Sama kohtaa johtajaa vaikka kiireen tuntu voi olla myös hyväksi ja jotkut ihmiset nauttivat pienestä kiireestä. Kiireessä asioita voi kuitenkin jäädä tekemättä ja suorituskyvyn on todettu laskevan pitkään jatkuvassa kiireessä.

Alun mielikuva polkupyörän vierellä juoksevasta henkilöstä… Tuohan pelkästään digitalisaatio koko ajan uusia asioita joiden käyttöön ottaminen voidaan kokea haasteelliseksi. Mikä sitten voisi motivoida? Me ihmiset motivoidumme niin eri tavoin, mutta ainakin se, että konkretisoidaan sitä mitä muutoksella saavutetaan auttaa, mutta varmaankin myös että puhutaan asioista jotka eivät muutu.

Meille ihmisille on tärkeää hallinnan tunne, se motivoi meitä. Kun juoksen polkupyörän vierellä tiedän mitä teen ja onhan minulla toki kontakti siihen uuteen kun sitä vierelläni vien. Mutta että hypätä pyörän päälle, kahden pyörän varaan, ottaa tarakoista kiinni ja osaanko polkea, entä miten pysähdytään. Hallinnan tunnetta, harjoittelua, tietoa, tukea, ehkä apurattaitakin.

Sanotaan, että ihminen kehittyy eniten tekemällä uusia asioita. Kuulemisia ja kohtaamisia tarvitaan kuitenkin myös kiireen äärellä!